Melkein vuosi sitten pidimme Biisirinkimme ensimmäisen (toistaiseksi sen ainoan) sävellys-sessio-viikonlopun. Vietimme aina puoli päivää sävellysparina ja biisejä syntyi lopulta kymmenkunta. Näihin klassikoihin kuului mm. Takas Maanpinnalle, Tyttö Ullakolla, Vedin Verhoon, Jopo keulii...
Jo silloin päätin, että ainakin yksi tehdyistä biiseistä viedään tuotantoon asti, koska olin kuullut niin monia kundien tekemiä oikeasti hyviä "melkein valmiita" biisejä. Siitä tulikin varsinainen haaste, sillä vaikka jonkinlaiset pohjat saatiinkin tehtyä niin lopullinen viilaus ja edestakainen ideoiden heittely ja luovuuden kukoistaminen ei lapsiperheiden "tässä tilanteessa"-arjessa meinannut millään onnistua. Vein Sarjakuvasivuja eteenpäin puoliväkisin ja sain lopulta Simolta viimeiset hyväksymiset ja ideat biisiin pastan teon yhteydessä kalkkiviivoilla.
Simon kanssa on helppo lähteä rakentamaan nollista, sillä multi-talenttina hän nappaa nopeasti kiinni lupaavista aihioista. Biisin teemaa pähkäilimme hetken, mutta sekin tuli lopulta luonnollisesti kuultujen tarinoiden ja kokemusten kautta. Biisiringin ideoiden pohjalta päädyttiin tällaiseen kerrontaan, jossa loppu jää kuulijalle tarkoituksellisesti auki.
Minulle Sarjakuvasivut kertoo luottamuksesta, jonka lapsi vanhemmilleen luonnostaan antaa ja josta hän lopulta itse rupeaa rakentamaan arvomaailmaansa. Ei ne puheet vaan ne teot ovat lopulta asioita, jotka merkitsevät. Pieni poika peilaa usein aikuisten maailmaa isänsä kautta. Ei ole yhdentekevää mitä isä sanoo ja tekee, sillä valitettavan usein hukassa olevilta pojilta löytyy myös hukassa oleva isähahmo.
Sarjakuvasivut on Biisiringin lahja isille, jotka ottavat roolinsa vakavasti ja toimivat sen mukaisesti.
Biisiringin isähahmot Kotkan "pajalla".
Isien vakavaa pohdintaa "studiolla".
Comments