Kävin melkoisen matkan itseni kanssa Life Coach-opinnoissani viime vuonna. Käteen jäi mm. "timantti-arvonani" kuunteleminen. Se, että ihminen tulee aidosti kuulluksi, oppii kuuntelemaan itseään, kysymään itseltään ja sitä kautta kuulemaan muita on oman kehittymisen kannalta elintärkeää.
Kolmen lapsen isänä tiedän, että kuuntelukaista on välillä aika tukossa arkipäivän tungoksessa ja rajat siinäkin tulevat vastaan. On kuitenkin hetkiä, jolloin lapsen sanaa pitää kuunnella tarkkaan, sillä kuulemattomuuden tunne jää helposti painamaan mieltä ja aiheuttaa alitajuntaisia konflikteja aikuisena.
Onneksi puut ja luonto rauhoittavat meidät kuuntelemaan jos annamme niille mahdollisuuden. Lapsena kiipesin siihen lempikuuseen takapihallamme. Sieltä näki pitkälle ja ajatukset lepäsivät. Olin huolien yläpuolella.
Musiikillinen oivallus tässä lepää yksinkertaisuudessa. Se on yllättävän vaikeata. Inspiroijana tietysti setä-Niilo. Historian kovimmat biisit ovatkin poikkeuksetta rakenteeltaan hyvin yksinkertaisia.
Tämä biisi on omistettu toistemme ja itsemme kuuntelemiselle.
Takapiha, jossa puu aikoinaan oli.