Siitä on jo vuoden verran kun katseltiin Euroviisujen finaalia. Minun finaalini loppui siihen kun Australian edustaja Voyager astui lavalle ja lauloi Promise-biisinsä. Tuollaisen sekametelin (Euroviisu-hienostuneen sellaisen) esittäminen herätti minussa jotain ja rupesin samantien tutkimaan bändin menneisyyttä ja tarinaa. Aika äkkiä tuli voimakas fiilis siitä, että seuraava kappaleeni tulee sisältämään samanlaisen rakenteen.
Neiti Aika (tuossa on linkki) oli aikansa ilmiö. Nuoremmille kerrottakoon, että jos halusit silloin joskus tietää tarkan kellonajan tai halusit takuuvarman herätyksen niin ei muuta kun soitto 10061 numeroon ja homma oli siinä. Neiti Aika syntyi muuten vuonna 1939 ja sen aika loppui vuonna 2012.
Ajan määritelmä on ollut minulle henkilökohtaisesti aika hankala asia. Pitkään elämäni kulki etukenossa ja nykyhetki oli minulle tulevaisuudessa tapahtuvien skenaarioiden miettimistä. Tein aika ison duunin itsessäni, jotta pääsin elämään tätä päivää tässä ja nyt...koska oikeasti mitään muuta ei ole. Moni asia tulevaisuudessa tuntuu nyt merkityksettömältä ja kaikki paukut laitetaan vain tähän hetkeen ja eletään päivä niin, että seuraava päivä tulee jos on tullakseen. Tänä keväänä koetun infarktin jälkeen Pasistin aikakäsite on edelleen syventynyt ja vahvistunut.
Voyagerin musiikillisen inspiraation avulla pääsin vihdoinkin toteuttamaan Instagramista löytämääni drop C kitaran viritystä, jota mm. kuuntelemani System of a Down käyttää. Siitä löytyi heleän makoisaan alkuun vastakohdaksi sopiva raskas sointi.
Neiti Ajan moniulotteinen kokeellisuus ja outo sanoitusteema täyttää selkeästi Pasistin EP (Experimental Play) kriteerit.
Juhon kanssa Kotkan studioilla 02/2024 väsäämässä taas jotain uutta biisiä. Kuva: ArniJ.
Comments