Vuosi sitten oli biisiverstaan biisinteko päivä. Minut ja viulistikaimani pistettiin yhteen koppiin. Kumpikin olimme aika kujalla siitä miten homma etenisi, eikä kummallakaan ollut mitään teema/melodia-pohjia valmiina. No, kitara kädessä sitten rupesin hakemaan jotain selkäytimestä ja Elvistähän sieltä nousi pintaan. Referenssinä oli suosituin Elvarini "Mystery Train". Siitä lähdimme kasaamaan tarinaa/biisiä ja perusrunko oli valmis pari tuntia myöhemmin. Olimme niin ylpeitä ensimmäisestä co-writingistamme, että kun biisi oli lopullisesti purkissa laitoimme sen testisoittoon eräälle suomalaiselle Elvari-laulajalle, joka kohteliaasti kieltäytyi biisin levyttämisestä.
Ei olisi Pasistia ilman Elvistä. Elvis on henkilönä merkinnyt minulle uskomattoman paljon. Ihailin miten hän kuuntelemalla ja kopioimalla Memphisin tumman väestön musiikkia löysi oman äänen vahingossa ja loi uuden kapinaliikkeen romuttaen vanhaa ja pölyttynyttä.
Elviksen herkkyys ja omaleimaisuus antoivat minulle voimaa löytää oma piilossa ollut kapinallisuuteni ja uskon oman polun kulkemiseen.
Minun Elvikseni eli vain Sun Records/Sam Phillipsin vuosina (1954-56). Siitä ajasta kertoo eniten tämä "Tupelon oman pojan Homecoming 56'" (klikkaa YT-linkki) video.
Sen jälkeen kaupallisuus, pinnallisuus ja väärät ihmiset hautasivat hänet elävänä Las Vegasin erämaahan. Silti Gracelandissä käynti oli vaihto-oppilasvuoteni kohokohta lähes 40v. ago and it feels like yesterday.
Autioasema kertoo missatusta mahdollisuudesta. Väärät teot, sanat, ilmeet.. juuri sillä ainoalla oikealla hetkellä ja se on siinä. Myöhemmin elämässä pinnalle pulpahtaa aina välillä tuo hetki ja huomaat kysyväsi itseltäsi "entä jos silloin olisin..?"
Elvis Tupelossa 56'.
Memphis Tennessee 82'
Minä ja Elvis.
Trio Elvis, Bill Black, Scotty Moore ja tuottaja Sam Phillips.
Comments