Armi Aavikon

Armi Aavikko, naapurin tyttö, lauloi minulle hellyydestä ja rakkaudesta . Olin ujo teini ja siinä hän oli... unelmieni tyttö, Miss Suomi. Tosin rakasti häntä koko kansakin... ja Danny.

Näin Armin kerran livenä astuvan Hyvinkään Sveitsin hotellin pääovista, upea turkki päällä, kaikille iloisesti hymyillen ja vähän ajan kuluttua D. seurasi perässä. He olivat tiskillä hyvin lähekkäin. Olisipa iso-D. ollut iso-P..asisti.


Sitten vuosia myöhemmin näin Armista haastattelun, jossa hän vastasi haastattelijan typeriin ja uteleviin kysymyksiin niin että mediassa työskentelevänä minuakin hävetti. Siinä näin hänen haurautensa, urat rungossa elämän, kuitenkin ylpeänä siitä mitä oli tehnyt meille suomalaisille valontuojana tähtitaivaan alla. Hänen poismenonsa oli järkytys ja salaa itkin hänen muistolleen.


Olimme vaimoni kanssa tasan vuosi sitten Unicefin vuosikokouksessa Kapkaupungissa Etelä-Afrikassa ja koukkasimme Namibian kautta takaisin. Yövyimme aavikolla teltassa muutaman yön ja siellä Armi ilmestyi minulle. Tuulen puhaltaessa akaasiasta lähti ääntä, jonka tunnistin Armin ääneksi ja se päätyi Juhon loihtimana biisiinkin. Akaasia-puu on aavikon yksinäinen kuningatar, joka tarjoaa ainoan suoja eläimille paahtavalta auringolta. Akaasiat eivät koskaan ole lähellä toisiaan, mutta kommunikoivat tuoksujen avulla.


Kappaleen olin luonut jotenkin jo aikaisemmin, sanoja vaan ei tullut mistään. Viimeistelimme sanat pitkällä lennolla takaisin Suomeen. Biisiverstaan porukka yritti kyllä saada sanoihin jotain järkeä mutta halusin pitää pääni Armin muistoa kunnioittaen...sillä hän on laulunsa ansainnut. Kiitos Armi!


P.S. Pienellä viiveellä biisini löytyvät myös Spotify-palvelusta.


Armi Aavikko Miss Suomi 1977

Namibian aavikko.

Aavikon antiloopit akaasia-puun suojissa.