top of page

Haluunko vielä..(jatkaa)

Olipahan syksy ja vuosikin ehti vaihtua sopivasti. Kesän jälkeen emme millään saaneet natsaamaan studiopäiviä Juhon kanssa Kotkassa. Biisien pohjat olivat vähän hakusessa, sillä halusin pitää kiinni EP (Experimental Play)-menosta eli kokeillaan ainoastaan uusia asioita ja tyylilajeja. Lyriikka-puolella asiat etenivät hallitummin ja Louhos-ryhmästä löytyi peilausta ja ajatuksia omaan kynäilyyn..ehkäpä jopa jonkinlainen leveä linjauskin siitä millainen Pasistinen teksti yleensä on ja miksi.


Haluunko vielä versio 1.0 jäi jossain vaiheessa tynnyriin kehittymään synnytyksen jälkeen (silloin muodossa haluutko jatkaa). Biisi ei jotenkin vaan lähtenyt liikkeelle ja jäi muiden jalkoihin. Juhon ollessa kiireinen syksyllä istuimme studiossa Simon kanssa ja kaivoimme sen naftaliinista. Siihen saatiin lisää potkua ja kun demoa muille soittelin, niin siitä tuli positiivista palautetta. Mutta silti siitä puuttui vieläkin jotain.

Sitten eräänä aamuna soittelin kitaralla kappaletta taas läpi ja sormet menivät johonkin outoon asentoon ja sieltä löytyi se kadonnut sielu. Biisi käytännössä kääntyi haudassaan. Juho sai siitä fiiliksestä kopin ja innostuimme kummatkin potkimaan toisiamme paremman lopputuloksen saamiseksi. Tämän biisin prosessi on siis hyvin naftaliinin ja kalman katkuinen.

Timo (basso) ja Sami (kitara) puhalsivat biisiin vielä oman henkensä. Ja lopulta huomasimme, että Haluunko vielä...jatkaa sittenkin kunniakkaasti Pasistin EP-linjaa (häröilyä). Viime hetken "härö-oivallukset" laulukopissa tuovat siihen vielä lisää outouksia.


Lyriikan lopun kanssa taisteltiin hieman, sillä loppuun haluttiin Pasistinen näkemys. Poly=moni -tematiikkaa kuvastaa tätä aikaa. Monet perinteiset asiat muuttavat nykyään nopeasti muotoaan. Parisuhde on muuttunut monilla avoimeksi pariksi suhteeksi.


Biisien tekeminen on pitänyt minut pystyssä syksyn pimetessä ja sairastellessa. Lisääkin syksyn satoa on vielä tulossa. Biisi-liekki palaa minussa vieläkin ja nyt kun aistit ovat virittyneet näkemään ja kuulemaan asioita, ne päätyvät lopulta oudosti musaraidoille asti.

Mutta ilman tuottaja-ystävääni Juhoa, Kotkan studiota ja Kotkan musiikki-ihmisiä ja ilmastoa tämä kaikki jäisi tn. alakerran räpeltelyksi yksin koneen ääressä.


Onneksi maailma on ihanan täynnä pieniä ja suuria ihmeellisiä tarinoita, joihin voi peilata omia ajatuksiaan/tekemisiään joka päivä ja tarvittaessa sanoittaa niitä itselle taiteen avulla.



Kesäkuussa 2022 Tukholman ABBA-museossa.


Juho takoo rumpuja Kotkan studiossa syyskuussa 2022.

Comments


bottom of page